Krookan Suulintieltä maailman merille - Lehtosen Konepaja, sata vuotta perheyrittäjyyttä

45 pasta riippuvaisen maan etu. Myös Kiinaan liittyy kauppa- ja geopoliittisia epävarmuuksia. Yhtä kaikki: Lehtosen Konepajan kaltaisten suomalaisten yritysten arvo nähdään nyt paremmin. Ainakin pitäisi nähdä. Merikarvian suurin veronmaksaja Yksi jos toinenkin saattoi hieraista silmiään, kun maakuntalehti Satakun- nan Kansa listasi eri kuntien suurimpia veronmaksajia. LEKO Group mak- soi vuodelta 2022 liki 470 000 euroa ja oli selvä ykkönen – Merikarvialla! Siis kunnassa, jossa Arvo Lehtonen sata vuotta sitten yritystoiminnan aloitti, mutta myös kunnassa, jossa LEKO Groupilla ei nykyisin ole tuotan- tolaitoksia. – Yhtiön kotipaikka vaihtui, kun muutin Merikarvialle. Ja siellä, Kroo- kan Suulintiellä, Arvon konekorjaamo aikoinaan aloitti. Nyt yhtiön koti- paikka on jälleen Kokemäki. Mitään isompaa merkitystä kotipaikalla ei verotuksessa kuitenkaan ole, huomautti Erkki Lehtonen. Osakeyhtiöt maksavat verotettavasta tulostaan 20 prosenttia yhteisö- veroa. Nämä verotulot kootaan yhteiseen pottiin, josta valtiolle menee leijonanosa. Kunnille ohjattavaan yhteisöveron tuottoon vaikuttaa muun muassa työpaikkojen määrä kunnassa. Niinpä Leko Groupin tapauksessa suurin hyötyjä oli kotipaikasta huoli- matta Kokemäki, jossa konsernin suurin työllistävä yksikkö toimii. Erkki asuu isoisä Arvon kotitalossa Erkki Lehtoselle Merikarvia on tärkeä paikka. Hän osti isoisänsä Arvon rakentaman Kalliolan talon vuonna 1999. – Vähän pitkin hampain ostin, mutta se on yksi parhaista kaupoistani. Tykästyin paikkaan niin, että siitä tuli vakituinen kotini. Vuonna 2010 re- montoin vanhan saunan. Vuonna 2015 purettiin vanha asuinrakennus ja tehtiin uusi talo tilalle. Siellä sielu lepää, kehui Erkki. Merikarvialla hän viettää aikaa luonnossa ja merellä, kalastaa, harrastaa liikuntaa ja tekee pihahommia. Niin, ja penkkiurheilee. – Kaikki urheilukanavat löytyy. Kun Rauman Lukon tai vaikka West Ham Unitedin matsia katsoo, ei tule työasioita mietittyä. Mikäli työasioita kuitenkin pulpahtaa mieleen, ei niitä ainakaan työpai- kalle hevin tule lähdettyä hoitamaan. – Toista oli silloin, kun asuin Kokemäellä. Usein huomasin istuvani illal- la töissä, kun kotoa oli vain puolentoista kilsan matka. Ei kukaan saisi olla aina töissä. Pitää olla muutakin elämää. Se tuo tehoa töihinkin.