Krookan Suulintieltä maailman merille - Lehtosen Konepaja, sata vuotta perheyrittäjyyttä

14 – Merikarvialla oli neljä sahaa, kalapyttytehdas ja satama. Ennen kaik- kea Arvon ja ”Empun” houkutteli Merikarvialle se, että silakankalastus oli kovassa kasvussa. Kaksikko päätteli, että nyt kun kalastajille tulee venei- siin moottoreita, tarvitaan korjaamo. Siinä he osuivat aivan oikeaan, arvioi Timo Ellilä, Arvon tyttärenpoika eli Erkin serkku. Tätä selitystä tukee vahvasti se, että Lehtonen Sakolta lähdettyään työs- kenteli kuukauden päivät Blekholman veneveistämöllä Helsingissä korjaa- massa moottoreita. Emil Suortin allekirjoittama työtodistus kertoo Arvon tehneen työnsä ”kiitollisesti”. Lyhyt veneveistämökeikka kerrytti tietotaitoa, jota tarvittiin omassa kor- jaamossa. Sinne hankittiin sorvi, jyrsinkone ja pylväsporakone. Pajassa oli kuulamoottori, josta koneet saivat käyttövoimansa. Verstaalla korjattiin muun muassa veneiden ja autojen moottoreita sekä sahojen, myllyjen ja voimaloiden laitteita. Autojen korjaamista varten ra- kennettiin erillinen rakennus. Yrittäjien lisäksi korjaamolla oli töissä Vih- tori Tuominen. Merikarvia, ja varsinkin sataman seutu, oli tuohon aikaan melko levoton paikka. Arvo oli iso mies, harrastanut Riihimäellä voimistelua ja painia, joten hän oli hyvässä fyysisessä kunnossa, mikä sai useimmat jättämään hänet rauhaan. Tarina kertoo, että joskus piti tuupata häirikkö laiturilta mereen viilentämään tunteitaan. Arvon ja Empun konekorjaamo Suulintiellä Merikarvian Krookassa.