Krookan Suulintieltä maailman merille - Lehtosen Konepaja, sata vuotta perheyrittäjyyttä

59 jasta tuli yhä vahvemmin vintturituotannon osavalmistaja ja kokoonpani- ja. Ongelmaksi muodostui hinta ja hitaus. Kansikonetehtaan nuorentunut johtoporras kyseenalaisti vanhanaikaisen omavalmistuksen ja alihankinta nähtiin mahdollisena ratkaisuna. – Silloin lähetettiin Lehtosen Konepajalle ensimmäinen tarjouspyyntö, joka käsitti muistaakseni pienehköjä, moniolakkeisia akseleita. Tarjous tuli Risto Lehtosen allekirjoittamana ja hinnat alittivat sopivasti oman tuotan- non kustannukset, kertoi Matti Perävainio kirjahaastattelussa. Reikäleipä, puukko ja Koskenkorvaa Lehtosen Konepajalla Perävainio ei ollut koskaan käynyt. Hän sopi tapaa- misen Risto Lehtosen kanssa. ”Riku” teki lähtemättömän vaikutuksen. – Kun konepaja oli kierretty ja esitelty, palattiin Riston huoneeseen. Ris- to veti auki työpöytänsä alalaatikon ja otti esille reikäleivän, tuppipuukon, kaksi lasia ja koskenkorvapullon. Hän kertoi isänsä tavasta aloittaa kau- pankäynti uuden asiakkaan kanssa. Se oli mielestäni erinomainen tapa tes- tata, olenko niuhottaja, vai voiko kanssani tehdä yhteistyötä. Telakan osto-osasto teki koetilauksen vintturien akseleista. Hyviksi osoittautuivat, joten niitä tilattiin uudelta toimittajalta vähän kerrallaan. Rauma-Repolalla oli kuitenkin yhä kovat hintapaineet. Samoin naapuri- telakka Hollmingin konepajalla, joka valmisti Aquamaster-potkurilaitteita. Pitkien neuvottelujen jälkeen telakat fuusioitiin. Konepajat yhdistettiin ja syntyi Aquamaster-Rauma. Jo kansikonetehtaan aikana Perävainio sai vastuulleen ostoista huolehti- misen. Iso muutos oli työnsuunnittelun saaminen atk-pohjaiseksi. – Kaikille tuotannon osille avattiin materiaalikoodit ja koodi varustettiin merkinnällä, onko osa projektille ostettava, varastotavaraa tai kakkoslaa- tikko-osa. Aquamaster-tuotannon mukana meille tuli lukematon määrä uusia nimikkeitä. Tämän jälkeen päätettiin, mihin hankintatapaan kukin osa kuuluu ja laadittiin yhtiökohtaiset vuosisopimukset hintaneuvottelujen pohjalta. Sopimuksessa oli määritelty toimitusajat, materiaalien hankinta- vastaava, mahdolliset laivaluokitukset ja niin edelleen, kertoi Perävainio. Tällainen vuosisopimus neuvoteltiin myös Lehtosen Konepajan kanssa. Se selkeytti toimintaa molemmin puolin. Alihankkija sai mahdollisuuden laatia oman konepajansa valmistuksen suunnitelmat. Parasta savusiikaa koskaan Perävainio muistaa ”Rikun” erinomaisena neuvottelijana, joka osasi myös viettää vapaa-aikaa.